Kauhea ajatus aamulla: Onko mulla ehkä vähän kipeä olo?
Siis ei särkykipeä vaan flunssakipeä olo.

Hirveä paine pysytellä terveenä vielä muutama päivä. Päivät vaihtuu hitaasti. Olisi jo perjantai. Joka päivä sattuu taas enemmän kuin edellisenä päivänä ja jokainen ilta on pahempi kuin edellinen. Tuntuu että on taas ihan sama mitä tekee vai tekeekö mitään, iltapäivällä oleminen alkaa olla jo kovin tuskaista ja pahenee vain iltaa kohti.

Käytin Miklosin tänään eläinlääkärissä rokotettavana ja korvien tarkistuksessa. Miklosilla on kuulossa jotain feelua, sillä kun sitä huutelee se saattaa lähteä ihan mihin suuntaan vain luullen menevänsä oikeaan suuntaan. Ikään kuin kuulo olisi siis huonontunut toisesta korvasta enemmän kuin toisesta niin, että se ei ei enää paikallista äänen tulosuuntaa oikein. 

Aluksi tuskailin Miklosin olevan tottelematon ja itsepäinen mutta nopeasti huomasin, että kyllä se yrittää tulla mutta menee vaan väärään paikkaan. Nyt pitää asennoitua itse uudestaan, olla kärsivällinen ja muistaa, että se on fiksu koira jolla on suuri sanavarasto. Pitää siis huutaa selkeät ohjeet pelkän tänne-huutelun sijaan: esimerkiksi "tule mennään ulos", "tule keittiöön" jne.

Kun kerran kylille mentiin pääsi Miklos samalla vähän kävelylle ja otti siitä kyllä kaiken irti. Se liimaantui minuuteiksi kerrallaan haistelemaan puskia. Kun vihdoin päästiin eläinlääkärin odotushuoneeseen asti, se iski nenänsä kiinni eteismattoon ja nuuskutti sitä antaumuksella ainakin viisi minuuttia yhtä soittoa. Voi mikä nautinto!
Rokotus sujui hyvin mutta korvien tutkiminen aiheutti kiemurtelua ja valitusta ääneen. Miklos ei ole koskaan ollut koira, joka valittaisi herkästi mutta nyt sokeutumisen myötä on tällainen uusi piirre tullut esille - tai sitten sillä alkaa näin vanhemmiten olla paikat herkemmät ja kosketus tuntuu helpommin epämiellyttävältä. Korvat näytti olevan kunnossa joskin hyvin karvaiset joten kyseessä todellakin vaikuttaisi olevan toispuoleinen kuulon heikkeneminen ikään liittyvän rappeutumisen myötä.

Ennen kotiinlähtöä Miklos imuutteli odotushuoneen matosta vielä aimo hajunäytteet mukaan myöhempää analysointia varten. Vaikka korvien tutkiminen olikin siitä epämiellyttävää, oli kokonaisuus varmasti voimakkaasti plussan puolella kun pääsi nuuskuttamaan hajuja. ;-)

Tuo meidän kunnaneläinlääkäri on muuten ihan paras. Päästiin sisään etuajassa ja kesken edellisen potilaan operaation, kun se venyi odotettua pidemmäksi. Ja ulos päästiin todella kohtuulliseen hintaan. Minulle tämä reissu otti yllättävän koville, ei varmaan olisi pitänyt nostaa koiraa pöydälle itse.

 

photo blog0372_zps783414ad.jpg

Nukuttiin hyvin saman peiton alla Mopin kanssa.

photo blog0380_zpsaf45f556.jpg