Väsyttää tämä jatkuva pimeys ja huono keli. Ei jaksaisi, että koko ajan on ulkona märkää, harmaata ja pimeää ja koko ajan palelee ihan sama onko sisällä vai ulkona.

Viime yönä ei uni taas tullut ja nyt alkoi koulu. Viimeinen neljännes koulua jäljellä ja näyttökokeista 5/6 edessä. Kuulostaa tosi kiireiseltä ja stressaavalta. Ei jaksaisi. Väsyttää ajaa 110 km kouluun päivittäin huonossa kelissä. Kun lähtee kotoa on pimeää ja kun tulee kotiin on taas pilkkopimeää.

Aamulla kello herätti ennen kuutta ja unta oli takana varmaan se parisen tuntia. Otti koville nousta ylös. Makasin sängyssä ja pohdin, kannattaako. Päädyin kahteen vaihtoehtoon: Joko jään tänään kotiin nukkumaan ja missaan mielenkiintoiset tunnit, joilla voisin oppia uutta, kärsin morkkiksesta ja harmituksesta koko päivän enkä tee mitään hyödyllistä kotona ja menen huomenna kouluun aamupäiväksi, koska huomenna on iltapäivällä muuta ohjelmaa eli ajan sen 110 km parin tunnin vuoksi ja sitten kiireesti stadiin. 
Tai sitten viis veisaan siitä, että olen hirveän väsynyt juuri nyt ja menen tänään kouluun ja teen jotain uutta ja mielenkiintoista koko päivän ja huomenna en mene lainkaan kouluun vaan nukun aamulla pitkään.

Mielestäni oli tosi reilu kompromissi jäädä toisena päivänä koulusta pois ja nukkua kun ei muuten mistään tule mitään.

Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska vaihtoehtoja kehitellessäni olin jo herännyt kunnolla, selkään sattui ja oli vähän sellainen tuntuma, että ei siitä nukkumisesta kuitenkaan olisi tänään mitään tullut. 

Lähdin siis ajamaan pilkkopimeän ja valottoman maaseudun halki pieniä mutkaisia teitä tihkusateessa. Haarajoen kohdalla kaarsin moottoritielle ja minuutin-pari sitä ajettuani tuulilasinpyyhkijät lakkasi toimimasta. Pilkkopimeässä tihkusateessa moottoritiellä! Ehkä pahin mahdollinen paikka. Hiljensin ja yritin kuumeisesti katsella, olisiko jotain liittymää tai huoltoasemaa tulossa. Ei ollut. Mutta levähdyspaikka onneksi tuli ja kaarsin sinne ja aloin soitella apua. 

Radiossa sanottiin, että tämä päivä on valittu vuoden ankeimmaksi päiväksi: se on joulun ja uudenvuoden pitkiä vapaita seuraava ensimmäinen arkipäivä eli yleensä maanantai, tänään loppiaisen jälkeen tiistai. Olin aika lailla samaa mieltä.

Pelastavan ritarin saapumista odotellessani söin aamupalan loppuun ja otin torkut autossa. Myöhästyin koulusta noin tunnin verran. Onneksi uuden asian opetus alkoi vasta saavuttuani ja ehdin hyvin mukaan mielenkiintoiseen päivään.

Koulusta lähtiessäni ulkona vielä vain hämärsi, mutta pimeys ja sade laskeutui ylle pian kotimatkalle startattuani. Voi ankeus tätä pimeyttä. Se väsyttää vielä kahta kauheammin. Kotona postilaatikosta löytyi kutsu magneettikuvaukseen. Kirje tuli tänään, tutkimus on ylihuomenna. Aika lyhyt varoitusaika minusta - mutta laitetaan sopimaan. Pääasia, että jotain tehdään.