Se hyvä puoli kotona kököttämisessä on, että pääsee ulos valoisaan aikaan. En ole mennyt kouluun nyt kahteen päivään. Ulkona on ihanan kaunista, pieni tupsaus kevyttä puuterilunta maassa ja pieniä valkoisia huurrettuja taideteoksia puitten ja pensaitten oksilla.

 

photo blogPICT1174_zpsbb23e1e3.jpg photo blogPICT1172_zpsacf2f2a3.jpg photo blog1177_zps2ad8f184.jpg

 

Kävin eilen myöhään iltapäivällä kävelyllä pelloilla Möllin kanssa. Pellot oli kynnetty ja koska lunta on vain se pikkuinen tupsaus, oli alusta todella kova ja muhkurainen kävellä. Jos olisi kovaa juoksevia koiria ja itsellä löysät nilkat, niin voisi olla paha paikka. Me kävelimme nyt kokeilumielessä joen ylitse ja peltojen halki isolle tielle ja sieltä kevyenliikenteenväylää kotiin. Ei tarvitse oikeastaan ottaa uusiksi ennen kuin tulee lisää lunta.

Auringon laskiessa oli kaunis sininen hetki. Sellainen haikea, mutta kuitenkin hyvä ja rauhallinen hetki. Sen hetken ajan kaikki oli hyvin mutta sitten käännyin kulkemaan vastatuuleen ja naama jäätyi kun hillitön Siperian puhuri iski täysillä kasvoihin. Se siitä kauniista ja haikeasta, nyt oli enää kaamean kylmä! :-D

 

photo blogPICT1161_zpsa384aa27.jpg photo blogPICT1166_zps720dabd4.jpg photo blogPICT1164_zpsb549ad70.jpg

 

Tänään mentiin koko kööri metsään. Silloin ei koskaan voida olla pitkään, koska mukana on sokea vanha ja jäykkä selkäkremppainen Miklos ja pikkuruinen Pöpönen joka palelee helposti näillä keleillä. Mutta itse kunkin mielenvirkistyksen takia käyn myös näillä lyhyemmillä koko köörin kävelyillä metsässä. 

 

The only good thing in being home sick is that you actually get to see the few light hours of the day during Finnish winter. How wonderful to be able to take even a short walk in the forest with your dogs. Sometimes you might even see the sun! :-D

Miklos and The Mop cannot tolerate long walks nowadays but Merlin is a good companion to go hiking with. There was a magical blue moment before the sun went down late afternoon yesterday.