Olin tänään ensimmäistä kertaa töissä viikonloppuna. (Nyt voin muuten kutsua sitä oikeasti työksi, koska siitä maksetaan palkkaakin. :-))

Arkena työ on ollut pääasiassa viherkasvien ja sidontatuotteiden sekä istutusten myyntiä kassalla ja tuotteiden esillepanoa yms mutta näin viikonloppuna työ olikin enimmäkseen kimppujen tekemistä. Varmaan joka toinen asiakas tuli kassalle 3-5 erilaisen itse valitsemansa kukan kanssa ja sanoi ”tee minulle näistä joku kaunis kimppu”. Tämä on se minun pahin painajainen töissä: tämä on se missä ollaan ihan täysin minun epävarmuus- ja epämukavuusalueella. 

Yleensä kun tällainen asiakas tulee kassalle, olen pyytänyt jotain kokeneempaa henkilöä tekemään ko. homman ja yrittänyt itse samalla katsoa vierestä ja ottaa opiksi. Tänään ei tähän pystynyt, koska valtaosa asiakkaista oli tällä samalla asialla ja kanssani kassalla työskennellyt henkilö sanoi heti ensimmäisen kohdalla aikaisin aamulla niin täpäkästi kyllä osaat, teet vaan että oli selvää, että hänelle on turha nakittaa niitä. :-D 
Tätä puutarhuri- ja floristiopiskelijan pahinta painajaista tuli siis harjoiteltua tänään enemmän kuin näiden kuluneiden 1,5 vuoden aikana yhteensä!

Toisaalta vaikuttaa siltä, että ihan miten vain ne asiakkaan valitsemat kukat sitten asetteletkaan, niin siinähän on siis ne juuri hänen itse valitsemansa kukat, joten arvatenkin on todella suuri todennäköisyys, että hän myös tykkää niistä on ne sitten miten päin vain yhdessä siitä huolimatta, että minä en koskaan yhdistäisikään keskenään niitä tai esim. kyseisiä värejä. 

Mutta tuli kivasti pari positiivista yllätystäkin eli asiakas oli valinnut sellaiset kukat, joita minä en koskaan yhdistäisi tehdessäni kimppua, tai niin vähän kukkia, että minä en koskaan uskoisi saavani niistä millään tavalla näyttävää kimppua, ja niistä tulikin ihan tosi kivoja ja kauniita kokonaisuuksia jopa minun itseni mielestä. Ohoh!

Toiseksi suurin enemmistö asiakkaista oli tänään sellaisia, jotka pyysivät mukaansa leikkokukkakylmiöön valitsemaan kukkia ja keskustelemaan niistä. ”Mikä sinusta sopisi tämän valkoisen ruusun kanssa?” vaatii yleensä melkoisen liudan jatkokysymyksiä alkaen ihan perusutelusta: Mihin tarkoitukseen? ja kuitenkin loppujen lopuksi tässä on kyse mielipidelajista, kauneus on katsojan silmässä, yhden mielestä vastaus on neilikka ja toinen tykkää gerberasta. Pitää vain jotenkin löytää se asiakasta miellyttävä juttu, vaikkei asiakas osaakaan sanoa mikä se on ennen kuin näkee sen.

Olipahan opettavainen päivä.