Etelä-Suomen kaupunkien edustusjoukkueet kokoontuivat tänään Lohjalle mittelöimään keskinäisestä paremmuudesta. Hälytysryhmämme jäseniltä kysyttiin etukäteen halukkuutta osallistua tähän tapahtumaan, mutta en ilmoittautunut koska ajattelin, että muut saa välillä mennä. Mutta kun kävi ilmi, ettei kukaan muukaan ollut ilmoittanut halukkuudestaan lähteä joukkueenjohtajaksi, niin totta kai minä ilmoitin lähteväni. Kilpailu on aina kilpailu ja veren maku suussa väännetään. Eiku ;-D

Viime yö oli tosi lyhyt ja uneton ja aamulla olin ihan silmät ristissä kun kello herätti jo kuudelta. Mutta luvattu mikä luvattu ja oli mentävä. Ei ollut proteiinirahkaa lukuunottamatta oikein mitään evästarvikkeita kotona, joten tein aamulla ennen lähtöä nopeasti kaurahiutaleista ja gluteenittomista jauhoista ja juustonjämästä teeleipiä uunissa ja laitoin taikinaan tosi paljon pizzamaustetta. Tähän asti kuulostaa hyvältä, mutta juuri ennen lähtöä keksin jostain laittaa kerroksen mansikkahilloa teeleivän päälle. En tiedä mistä se idea tuli, mutta toteutin sen ja makuelämys oli, hmm, mielenkiintoinen, kun söin evääni päivällä kisapaikalla Lohjalla. Vähän niin kuin pizzaa mansikkahillolla.

Kinkerit meni kohtuullisen hyvin. Sovittiin tuomarin kanssa aamun palaverissa yhteiset linjanvedot ja liikkeiden suoritustavat, koska säännöt on vanhat ja antaa melko paljon tulkinnanvaraa ja tarkoitus onkin, että vakiintuneista koeliikkeistä voidaan luopua tässä tapahtumassa ja toteuttaa hallintaosio jotenkin ihan eri tavalla kuin yleensä.

Kussakin joukkueessa on kolme koirakkoa ja joukkueenjohtaja. Hallintaosuudessa joukkueenjohtaja käskytti ja ohjasi seuraamisliikkeen (normaali seuraamiskaavio) ryhmäliikkeenä MM-joukkuekilpailun tapaan, sitten jatkettiin ryhmäliikkeenä makuuasennosta luoksetuloon ja vuorotellen tehtyinä yksittäisliikkeinä oli pehmolelun nouto, pituushyppy ja tynnyrisilta. Yksi joukkueen koira teki pitkän paikallamakuun toisen joukkueen suoritusten aikana.

Meillä homma lähti ihan hyvin liikkeelle: kuivaharjoittelu seuraamisesta ryhmäliikkeenä ilman koiria sujui mallikkaasti ja minullehan tuo ryhmän ohjaaminen oli varsin tuttu juttu. Mutta sitten itse suorituksessa homma levisi ihan käsiin. Liikkeelle kyllä päästiin ja rivi pysyi suorana ja ehdin jo mielessäni ihastella miten hyvältä näyttää, kun sakemanni alkoi haistella maata ja sen ohjaaja joutui käyttämään paljon lisäkäskyjä koiran komentamiseen (koiraan kun ei saa koskea). Pitkän paikallamakuun loistavasti juuri tehnyt nuori flatti kävi aikamoisilla kierroksilla eikä aivan malttanut pitää paikkaansa kun ympärillä alkoi tapahtua, vaan pää ja häntä pyöri moneen suuntaan. Näiden kahden keskellä pikkuruinen snautseri mennä tepsutti oikein mallikelpoista suoritusta tehden!
Yritä siinä sitten hallita, johtaa ja käskyttää tällaista kirjavaa ryhmää tasaiseen ja hyvännäköiseen suoritukseen. Pakka levisi ja pahasti! :-D
Olin unohtanut ohjeistaa etukäteen Plan C:n tällaisen tilanteen varalle eli: ryhmän priimus eli pikkuruinen snautseri ohjaajineen lähtisi juoksemaan kovaa vauhtia ja villisti huudellen eteenpäin. Sillä aikaa, kun tuomari olisi harhautunut katsomaan että mihin h-vettiin tuo oikein lähti, sakemannin ohjaaja olisi voinut vähän ravistaa koiraansa hereille. Ja sitten oltais jatkettu kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Seuraamisen jälkeen oli luoksetulossa vielä pientä hässäkkää, mutta muut liikkeet sujuivat joukkueemme koirilta melkoisen mallikelpoisesti. Raunioetsinnässä joukkueenjohtaja kulki kunkin koirakon mukana ja toimi tarvittaessa konsultaatioapuna, ohjeistajana ja tukena koiranohjaajille. Ilmat suosi snautserin suoritukseen asti: silloin alkoi sataa oikein kunnolla. Vasta trimmattu koiraparka kastui hetkessä ihoa myöten märäksi. Pystyin hyvin eläytymään koiran tunnelmiin: olin jostain syystä laittanut aamulla päälle ohuet kesätreenihousut jotka kastui hetkessä läpi. Ajatuksena oli ollut laittaa paksut talvihousut ettei tulisi kylmä. Väkeä kulki kaatosateessa raunioilla enemmänkin ja kun tuli meidän joukkueen viimeisen koiran vuoro, oli alusta aikamoista mutavelliä.

Hyvin sujui etsintä meidän joukkueen koirakoilta. Ihan hilkkua vaille täydelliset suoritukset kaikilla! Kokonaisuudessaan oli todella hienoa nähdä hyvää hallintaa ja tehokasta etsintää erityisesti joukkueemme nuorilta koirilta. Ehkä ihan vähän jäi kaivelemaan että jäimme hilkulla kakkossijalle kisassa, kun voitto oli niin pienestä kiinni. Mutta mukava (pitkä ja märkä) päivä, kiitos kaikille hyvästä seurasta (erityisesti meidän joukkueelle - olette kaikki ihan mahtavia tyyppejä!), kiitos järjestäjille ja onnea Lohjan joukkueelle voitosta! 

Merlin oli mukana aistimassa tunnelmia ja tapaamassa muuta nuorisoa. Mutta nyt nukkumaan, tuntuu ettei pysty pysyttelemään enää hetkeäkään hereillä. On kylmä, väsynyt ja kipeä olo. Sähköviltti päälle.

Today Helsinki SAR Dog team participated in an inter-city competition for SAR dog teams of the southern Finland. This competition has so loosely written rules that every year the organizer can vary them and come up with something new and different in obedience & dexterity. It makes it fun and you never know quite what to expect.

This time the obedience & dexterity was performed as a group task led by the team leader. It started so well for us and ended well, too. But in between, it got all messy and wild. One disobedient dog who wanted to sniff the grass and another very wild and excited young dog made it quite a challenge for both the team leader and the dog handlers! :-D Dispite "lots of things happening during our performance" we were still no. 2 after the Obedience & dexterity test.

The second part of the competition is rubble search where all dogs perform individually. This time the team leader's task was to accompany the dog + handler on rubble and support the dog handler if needed (negotiate tactics etc). It was very nice and exciting to see my team's dogs at work. They worked so well, even the small schnautzer when the pouring rain started just before it was her turn to do rubble search. The ground got all muddy and my pants were dripping wet and muddy up to my knees after I'd been to the rubble will all our team. 

We ended up on second place very close to the first team in points. It was a nice, long, wet, muddy, 'lot of happening' day. Thank you very much for the organizers of the event and of course to my super Helsinki team! :-)

 

photo blog14757_n_zps7e58f841.jpg
Joukkueen nro 3 johtaja yrittää vaikuttaa tuomarin alitajuntaan? E niin kuin Erinomainen, right? Ei riittänyt kuin kakkossijaan.
E as in Excellent, right? Doing my best to subconsciously affect the judge.

photo blog27483_n_zpsb4a1285e.jpg
Tässä on selvästi menossa Rivissä seisomisen ja kulkemisen perusteet.

photo blog72084_n_zps2ec3f648.jpg
Hyvin menee! Kolme neljästä jopa yhtä jalkaa. Mutta kun mukaan otettiin koirat ja niitten omat näkemykset asioista, homma levähti.

photo blog7359_zpsde8d624e.jpg 

photo blog7391_zpsfe4b316d.jpgphoto blog7394_zpsad8b7c96.jpg  photo blog0354_n_zps8e5bc2e6.jpg photo blog7365_zps1610ae62.jpg
Märkä keli. Tämä tarra tehtiin MM-kisoja varten ja nyt taitaa olla aika uudelle.
Time for new sticker? This is from the World Championships 2012.

photo blog7334_zps092efbc1.jpg photo blog7340_zps7af7fa72.jpg photo blog7345_zpsab549bba.jpg

Merlin met a 5-month-old GSD puppy Hermann and his favorite Chodsky Pes friend Alfa. Hermann was too small to accompany Alfa and Merlin running on the fields but the two of them had fun.