Koiranomistamisen vähemmän hohdokkaita hetkiä koettiin eilen, kun tulin pitkän päivän jälkeen kotiin ja jo ulko-ovella haistoin, että jollain on vatsa sekaisin. Sen jälkeen oli enää kysymyksenä, että kuinka monella ja kuinka monessa huoneessa... Miklosilla oli mennyt vatsa löysälle ja sitä löysää paskaa oli seinillä, ovessa ja lattialla. Ei muuta kuin koko kööri ulos ja pesutoimenpiteisiin. Jösses mikä löyhkä.

Mieletön väsymys illalla. Sinnittelin silmät ristissä kahdeksaan ja kävin sitten nukkumaan. Jossain vaiheessa heräsin siihen, että Merlin alkoi heitellä metallista ruokakuppiaan. Hiljeni komennosta - tai vaihtoi hiljaisempaan leluun. Neljältä Miklos alkoi liikkua levottomasti ja ajattelin, että sen tarvii päästä ulos jos sillä on yhä vatsa sekaisin. Olikin vaan iso pissahätä. Viideltä hiiret alkoi räpistellä välikatossa. Tuikkasin korkeaa ääntä tuottavan hyttyskarkottajan pistorasiaan ja heti hiljeni. Ja kuudelta soi sitten herätyskello. Olisin voinut nukkua vielä monta tuntia.

Luna ja Merlin on vihdoin ns. löytäneet toisensa. Kun ne on ulkona, ne leikkii milteinpä taukoamatta. Tämän aamuinen ulkoilutus sujuu niitten osalta helposti eli siis itsenäisesti tarhassa.

Keskustelin eilen koulussa luokanvalvojamme kanssa siitä, miten minulla menee. Luulin, että menee aika huonosti. Sanoin suoraan, että motivaatio koulun kanssa on just nyt ihan nollissa, mutta että en aio luovuttaa tai lopettaa kesken. Luulin, että minulla on tehtynä vasta murto-osa vaadituista työharjoittelutunneista, mutta onkin sentään tehty jo puolet. Lisäksi luulin, että minulla on se viime keväinen tekstauksen peruskurssi yhä suorittamatta (kun oli oikea käsi kipsissä), mikä on ahdistanut kovasti, mutta siitä onkin merkitty minulle arvosanaksi H2 (oho!!) vaikken yhtään ymmärrä miten se on mahdollista mutta tämä on varmasti niitä asioita joihin kannattaa olla hiljaa tyytyväinen eikä lähteä selvittämään...

Tiedän että minulla on tämän syksyn tekstauksen jatkokurssista suuri osa tehtävistä tekemättä, koska tein niillä tunneilla sen keväisen peruskurssin aloitusharjoituksia eli opettelin kirjoittamaan yksittäisiä kirjaimia. Asia on antanut odottaa selvitystä ja ahdistanut kovasti. Pyysin nyt tekstauksen opettajalta suoraan jotain yhtä lisätehtävää, jolla saisin kuitattua koko kurssin suoritetuksi alimmalla hyväksytyllä arvosanalla T1, koska onhan se fakta, että ei minun käsiala tästä koskaan tule paranemaan enkä minä tule viettämään viikkotolkulla iltoja kotona opettelemalla kirjoittamaan uudestaan. Niin se nyt vaan on. Sain kaksi tehtävää mukaani ja numeroa ei pystynyt ennalta neuvottelemaan. Huokaus.

Vähän helpotti tuo kouluahdistus nyt kun sai mieltä painaneet asiat selvitettyä. Nyt pitäisi jaksaa vielä tämä yksi pitkä koulupäivä ja sitten on vähän vapaata ennen joulukiireitä töissä.

Yesterday was not the brightest day for a dog owner... coming home after a long day and smelling your dog's upset stomach all the way to the front door... Liquid shit on the floor, on the door and on the walls. Should I be happy there's none in the ceiling??

Poor old blind dog Miklos had diarrhea. Fortunately he seemed perky and happy and not sick at all. Went to bed early in the evening and got to get up only once at night to let him out and only for a pee, no more runny stools.

In addition woke up to Merlin playing wall rugby with his metal food bowl at night and mice making noise inside the ceiling. Also woke up to my alarm clock at 6 this morning and felt like sleeping a few more hours. Today is the last school day of the year for me and it is such a big challenge to make it right now.