Eilisillan tunnelmat oli lyhyesti sattuu kurkkuun, päähän ja selkään; joten en viitsinyt kirjoittaa mitään. Tänään sattuu vain kurkkuun ja selkään. Pitäisi olla selvästi parempi päivä siis. 

Nyt illalla tuli tosi paska fiilis, kun mikään ei nyt auta tuohon selkään. Motivaatio tehdä yhtään mitään on täysin kateissa. Ei jaksa liikkua, jumpata, käydä koulua, ei mitään, kun joka ilta särkee selkään nyt niin että se vie mehut kaikesta. Taas nousee mieleen kysymys, eikö kukaan osaa auttaa? 

Onneksi aamulla paistoi aurinko ja oli huurteisen rapsakka ilma. Onneksi on nuo karvaiset kaverit, joitten on pakko päästä tuulettumaan ulos. Tuulettuu samalla omakin pää vähän ja on pakko lähteä liikkeelle. Tykkäisin paljon enemmän kirpeästä pikkupakkasesta kuin koleasta ja kosteasta parin plussa-asteen kelistä. Inhoan kylmää ja rassaa palella taas koko ajan. Nukkumaan mennessä pitää olla lämpimät vaatteet päällä ja lisäksi kaksi peittoa ja makuupussi. Voi kun minussakin olisi termostaatti, jota voisi vain kiertää kovemmalle.

Moppi kävi tänään kardiologilla ja sen pumppu käy kyllä todella hitaalla. Ei merkittäviä muutoksia aiempiin tuloksiin, mutta otettiin keuhkoröntgen varmuuden vuoksi, kun se yskähtelee välillä. Moppi oli lääkärissä tosi kiltisti ja rauhallisesti vaikka sitä jännitti, ja se makasi röntgenin kuvauspöydällä eri asentoihin venytettynä hämmästyttävän pitkään liikkumatta. Ainoa missä se pani hanttiin oli verikokeen ottaminen. 

Röntgenissä eräs hoitaja totesi ilahtuneena, että onpas mielenkiintoinen koirarotu ja kivaa nähdä minkänäköinen tämänrotuinen koira oikein on kun ei ole koskaan ennen nähnyt, ja kylläpäs se onkin mielenkiintoisen näköinen. Ai kauheeta, jos joku muodostaa mielipiteensä koko rodusta Mopin perusteella! Moppi kun on täysin maanantaikappale kaikin puolin ja olen ihan itse Fiskarseilla leikannut sen karvan lyhyeksi ja se myös näkyy. Tosi pöllähtäneen, likaisen, takkuisen ja nuhjuisen näköinen pikkuruinen koira. Siinä meni rodun maine. 
Itse mietin, mitä villipetoja niillä siellä röntgenissä yleensä on potilaina, sillä kun otin Mopilta pannan ja hihnan pois, niin ne siellä suunnilleen syöksyivät pitelemään sitä, ettei se karkaa, ja Moppi kyyhötti jaloissani säikähtäneenä. Mukana ollut sydänosaston hoitaja, joka jo tuntee Mopin, ihmetteli ehkä samaa ja kiirehti ohjeistamaan: "Älkää te nostako sitä, se tykkää tosi paljon VAAN omistajastaan!" :-D

Sairaalassa vietetyn parituntisen jälkeen menin syömään tuttavan kanssa. Hän tarjosi ruoat, minä tarjosin jälkiruoat ja olipa virkistävää käydä italialaisessa kahvilassa sellaisen henkilön kanssa, jolle sain vapaasti valita syötäväksi ja juotavaksi mitä minä halusin. Loistavaa – hän sai siis mocha argentinon ja chilisuklaajäätelöä. Kunpa olisin joskus itsekin yhtä rempseä. 

photo blog7301_zps6b50b9ed.jpg 
Crispy, frosty morning. Merlin, Miklos & The Mop look forward to a sunny day. 
Merlin is starting to become a mature male - next to Miklos he looks like having been to the gym! LOL
And The Mop is definitely not thinking about eating some frozen poop, is she? Look at that innocent smile on her face.​ No, don't let it fool you!

photo blog7306_zpsee2804ed.jpg photo blog7312_zpsd7d4a899.jpg photo blog7313_zps9be48290.jpg photo blog7310_zps7b6f0c2b.jpg 

Ja loppuun vielä Mopin tämän päivän hyväntuulenpläjäys - ei tipu lelu vahingossakaan suusta kun sen laittaa kunnolla kuonon ympärille:

photo blog7304_zpsb4ea515d.jpg