Voisi olla myös Päivä, jonka voisi aloittaa uudestaan alusta, mutta en taitaisi kyllä jaksaa elää sitä siltikään uudestaan. Menisikö se oikeasti paljon paremmin? Eikä tänäänkään varsinaisesti ollut huono päivä, oli vain... huonoa mainetta luova päivä. Jotenkin kaikki mitä sanoin, tuli ulos suusta väärin tai väärällä hetkellä. Suusta puuttui suodatin.

Minulla oli tälle päivälle kalenterissa merkinnät: ruukukasvitentti klo 12.00, retki Tervakoskelle, sidontanäytös.
Eilen illalla sain Facebookin kautta viestin luokkatoveriltani: Oletko tietoinen, että tentti on siirretty heti aamuun ja lähdemme heti sen jälkeen somistamaan yhtä kohdetta?

En ollut tietoinen ja lukujärjestykseemmekään ei oltu tehty vastaavaa muutosta. Piti siis nousta aamuviideltä pänttäämään tenttiin. Nyt, kun tämä käsittääkseni viimeinen iso kasvintunnistustentti on takana, on myönnettävä, että kaksi viikkoa olisi sopiva valmistautumisaika. Jos aloittaisi kaksi viikkoa aikaisemmin käymään kasveja läpi pienissä ryhmissä ja sitten viikkoa aikaisemmin käymään koko listaa ajatuksella läpi aamuin illoin, ne varmasti ehtisi oppia ihan hyvin. 

Muutama päivä ei riitä. Tällä kertaa 4-5 päivää. Ei riittänyt. Eilen illalla ja tänä aamuna oli paras oppimisteho päällä mutta kertaukseen ei jäänyt aikaa – etenkään, kun tentti oli heti aamulla eikä esim. kahvitauon tai ruokatauon jälkeen, jolloin olisi ehtinyt kerrata nimet listasta vielä juuri ennen tentin suorittamista.

Menin siis kouluun hieman ärsyyntyneenä siitä, että tällaisista muutoksista ei ollut ilmoitettu esimerkiksi sähköpostilla. Törmäsin tämän päivän opettajaamme ja luokanvalvojaamme ja annoin palautetta aiheesta. Sain kuulla, että emme siis todellakaan ole menossa tänään sidontanäytökseen (mikä kuulostaa aina yhtä pervolta mutta kyseessä on kyllä oikeasti ihan nää kukkakauppajutut) vaan tekemään somistusta yhteen Järvenpäässä olevaan kohteeseen, jonne lähtisimme heti sen jälkeen kun tentti olisi tehty ja olisimme siellä koko päivän. 

Se tarkoittaa, että mukaan saataisiin koululta eväät, mikä tarkoittaa aina vaaleaa leipää ja munkkeja, mikä puolestaan tarkoittaa aina tosi kovia vatsakipuja minulle. Ja juuri tänä aamuna minä poikkeuksellisesti en ollut syönyt mitään aamiaista kotona enkä edes muistanut ottaa aamupalaa (proteiinirahkaa) mukaan kouluun! Ja opettaja ei vaan jostain syystä ollut kysellyt etukäteen keltään, onko jollain jotain ruokarajoituksia eväitten suhteen. Just joo. Pikkasen ärsytti tämäkin ja sanoinkin sen kai aika suoraan. 

Sitten kysyin koetta varten, miten dendrobiumin ja kymbidin erottaa toisistaan ja ihan hatunnosto opettajalle, että hän tuon aamunavauksen jälkeen kärsivällisesti oikein näytti kukista mitkä ne erot on. Sitten mentiin tekemään se koe – meitä oli peräti kaksi kolmesta somistuskurssin valinneesta oppilaasta paikalla. 

Selvästikään minä en ole edukseni tuollaisissa noin pienissä ryhmissä. Kaikki mitä sanon, ihan ajattelematta möläytän siis, kuuluu ja huomataan. Ja tänään ei ollut minkäänlaista suodatinta asennettuna suuhun. Miten monta kertaa ihminen voikaan möläyttää jotain asiaankuulumatonta ja ajattelematonta samana päivänä samalle ihmiselle? Ja vielä opettajalleen siis. Huh. Monta!

Kokeen jälkeen aloitimme päivän urakan pakkaamalla Järvenpään Kukkatalosta tavaraa mukaan kohteeseen. Tarjolla oli myös kakkukahvit. Juutuimme kahvipöytään keskustelemaan joksikin aikaa ja opettajamme havahtui yhtäkkiä, että meidän pitäisi jo lähteä kohteeseen ettemme myöhästy, kellohan tulee jo yksitoista. Pling! Minulla soi heti sisäinen ruokakello, koska meillä on tunnin ruokatauko klo 11-12 koulussa, ja liikkeelle lähtemisen sijaan totesin automaattisen ilahtuneena: Niin siis meillähän alkaa ruokatunti ihan just!
Se ilme. Voitte kuvitella, että mitään tunnin ruokatuntia ei tänään pidetty.

Onneksi se ainoa toinen paikalla ollut oppilas on hänkin kivan suorapuheinen. Päivästä tuli vähän niin kuin kilpailu siitä, kumpi onnistuu vahingossa ja ihan huomaamattaan möläyttämään jotakin pahemmin. 

Kaverin mukaan minä kuulemma vedin päivän parhaan (tai pohjanoteerauksen, miten sen nyt haluaakin sanoa) ruokapöytäkeskustelussa, kun pidimme evästauon. Keskustelu siirtyi jotenkin eri maitten lakeihin ja siihen, mitä lakia ulkomailla ollessaan pitää noudattaa (kotimaansa vai paikallista vai molempia), kun tilanne saattaa olla sellainen, että oman maan lain mukaan jokin sellainen ei ole sallittua, mikä kohdemaan lain mukaan olisi sallittua. 

Opettaja pyysi minua kertomaan esimerkin jostain tällaisesta ja sehän tuli kuin apteekin hyllyltä: No jos sä menet vaikka johonkin kaukomaahan ja käytät lasta seksuaalisesti hyväksi, niin vaikka seksin harrastaminen alaikäisen kanssa olisi siinä maassa sallittua niin jos se ei ole sinun kotimaasi lain mukaan sallittua, niin et saa tehdä niin.
Hiljaisuus. Sitten opettaja mutisi jotain, että no ei hänellä nyt ensimmäisenä tule mieleen lasten seksuaalinen hyväksikäyttö matkustaessaan. 

Minusta kaveri onnistui myös aika hyvin, kun päivän päätteeksi otettiin opettajan kanssa ryhmäkuva tekemämme somistuksen edessä. Kaverini totesi kuvan jälkeen ihan vilpittömästi: Kaikilla oli tukka huonosti! Mutta kuulemma minä vein ehdottomasti voiton sillä ruokapöytäjutullani.

Huomenna uusi päivä. Mutta sama kokoonpano. Täytyy yrittää tsempata, jos jotain olisi vielä pelastettavissa.

Tätä päivääni ei pelastanut edes mukava metsälenkki kauniissa syyssäässä, kun pieni Pöpönen nosti nenän ylös ja meni jonkun ihanan tuoksun perässä pöheikköön, täysin kuurona kaikille kutsuhuudoille. Merlinkin tuli kiltisti pois, mutta Pöpönen jäi yksin metsään. Se tuli vasta viiden-kymmenen minuutin kuluttua perässä, mikä on todella harvinaista, koska se ei yleensä koskaan jätä tottelematta kutsuhuutoa tai uskalla jäädä yksin mihinkään ulkona. 

Pikkukoirasta lähti hillitön paskan lemu. Koko kuono oli ihan harmaanruskea. Jätin sen liki kahdeksi tunniksi ulos aitaukseen tuulettumaan, mutta ei auttanut: kun se tuli sisälle, siitä nousi sellainen onka että pahaa teki. Oli pakko ruveta illan ratoksi pesemään koiraa. Paskan syömisen lisäksi se oli hinkannut sitä itseään oikein antaumuksella naamaansa, korvien taakse, kaulalle ja selkään.

Minä hinkkasin ja vaahdotin koko koiran ensin hedelmäkarkin tuoksuisella shampoolla ja sitten valkosuklaahoitoaineella. Kiitos alekorien, meiltä sattui löytymään tällaiset hirvitykset shampoohyllystä - arvasin, että jonain päivänä niille vielä tulee tarvetta! Tosin niitten tuoksut oli niin herkullisia, että tuli mieleen, alkaakohan Pöpönen ahneuksissaan jyrsiä omaa turkkiaan pesun jälkeen?? Ja jos vielä paska käryää, niin minä nukun ensi yön autossa.

One of those evenings when you hope that the day would start all over again so that you could make it better. It was not a particularly bad day though - nothing really bad happened - I just gave a bad impression of myself, not thinking what I was saying - over and over again and always to the same person. Bugger.

I could skip this evening completely however. A nice walk in the forest with the three PONs ended up with The Mop rolling in shit and eating it. With full delight. What a stink! I left her outside for almost two hours so that the smell would wear off but it didn't. I had to give her bath with a shampoo that smelled like fruit candy and a white-chocolate conditioner. Imagine that I actually have purchased such products! Must have been a super discount! And they came in so handy tonight. ;-)