Viime aikoina usein toistuneita kysymyksiä:

1. Pääsitkö läpi siitä tentistä?
Tällä kertaa kyse on leikkokukkatentistä, jossa oli tunnistettavana hieman vajaat 200 lajia ja tiedettävä suomenkielisten nimien lisäksi myös tieteelliset nimet. Tentti oli Bartensinreissua edeltävänä päivänä ja valmistautuminen oli ollut jälleen kerran heikkoa.
Tentin jälkeen ajattelin, että sehän meni varmasti läpi, koska siinä oli niin monta näytettä, joista tiesin suomenkielisen nimen lisäksi myös tieteellisen nimen tai ainakin osan siitä. Sitten kävimme läpi oikeat vastaukset ja kävi ilmi, että olin tunnistanut väärin todella monta kasvia ja silloin ei auta vaikka olisi tiennyt tieteellisen nimen 100 % oikein, jos kerran on tunnistanut kasvin alkujaankin väärin... oli ihan kiikun kaakun, pääsisinkö läpi.
Reissusta palattuani sain luokanvalvojaltamme sähköpostin, jossa hän toivotti minut tervetulleeksi takaisin opiskelemaan rauhalliseen kartanomiljööseen :-D ja sanoi, että voisin kysyä uuden tenttipäivän eräältä luokkatoveriltani, joka oli sen jo sopinut ko. aineen opettajan kanssa. 
En siis päässyt läpi vaan menisin uusintaan – asia selvä. Kysyin päivämäärää luokkatoveriltani, joka sanoi sen olevan vasta syysloman jälkeen eli suunnilleen samoihin aikoihin kuin seuraava (ja viimeinen!) iso kasvintunnistustentti... mikä on ihan syvältä, koska silloin joutuisi opettelemaan kahteen tenttiin n. 350 kasvia tieteellisine nimineen samaan aikaan. Mahdotonta!
Muutama päivä myöhemmin toinen luokkatoverini sanoo: - Ai niin, mulla on se sun leikkokukkatentti!
- Joo mä tiedän jo etten pääsyt läpi, vastaan.
- No pääsithän! (avaa taitetun paperin ja tarkistaa) – Katso nyt! Pääsithän! T1! Ja sait vielä 10 pistettä enemmän kuin mä ettei ollut edes hilkulla!
Häh? Joo. Luokanvalvojani oli luullut, etten ollut ehtinyt tehdä tenttiä lainkaan ennen reissua. Ei hänellä ollut mitään tietoa siitä, olinko päässyt läpi vai en. 
Eli siis kyllä, pääsin tentistä läpi, vaikka luulin parin päivän ajan, että en päässyt.

2. Joko on selvinnyt, kuka se Puutarhuri on?
Minua haastateltiin telkkariin puutarha-alan jutuista alkukeväästä. Kun pätkä näytettiin telkkarista, sain samana iltana tekstarin, jossa minut kutsuttiin ”yhteislenkille koirien kanssa, savusaunaan ja illalliselle, terveisin X x X, puutarhuri”. Oli siis ihan koko nimi mainittu mutta sallittakoon nyt joku yksityisyydensuoja tässä blogissa kuitenkin. 
Olin ulkomailla viestin saadessani ja kyselin vastaviestissä, olemmekohan me joskus tavanneet. Olen nimittäin toivoton muistamaan ihmisiä nimeltä. Kuulemma olemme. Ja jotain kauttahan hän tiesi, että minulla on koiria. Puutarhuri oli kyllä sinnikäs ja lähetteli useita viestejä muutaman päivän aikana, mutta ei selvinnyt, missä olemme tavanneet ja koska. Jonkun viestin hän selvästi luuli lähettäneensä jollekulle toiselle henkilölle ja tämän myönsikin, eli tällä puutarhurilla oli selvästikin ns. useampi harava mullassa samaan aikaan. :-D 
Eli ei, en tiedä vieläkään, kuka Puutarhuri oikein on (enkä siis lähtenyt savusaunaan). Mutta olen utelias. Pliis, jos luet tämän niin paljasta itsesi! (mutta ei kirjaimellisesti! Ei mitään yllätysviuhahduksia kiitos!)

3. Kuinka kauan se sun koulu oikein kestää?
Kaksi vuotta eli valmistun ensi kesäkuussa, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Ongelmana on, että minulla on ollut niin paljon poissaoloja johtuen noista pelastuspuolen kursseista ja reissuista yms. sekä viime kevään seitsemästä viikosta käsi kipsissä, että en tule saamaan tarvittavia määriä työharjoittelutunteja tehtyä. Minulla on kuitenkin sairaslomatodistus n. 8 viikon ajalta, joten sen avulla voidaan käsittääkseni antaa jotakin anteeksi.

4. Joko sä pystyt kirjoittamaan? Joko se käsi on ihan kunnossa?
Nyt on kulunut reilut 6 kuukautta siitä, kun oikean käden peukalo meni rikki. Kynä pysyy kädessä taas mutta käsiala katosi täysin ja kalligrafiatekstauksen opetteleminen on tuskaista sekä fyysisesti että psyykkisesti. Siinä on vähän sellaista uudelleen kirjoittamaan opettelemisen makua. 
Veitsikin pysyy paremmin kädessä taas! :-) Enää veitsi ei lennä kymmenen kertaa päivässä kaaressa eri suuntiin vaan enempi tipahtelee alas satunnaisesti ja toistaiseksi olen aina ehtinyt vetäistä jalan pois alta. :-)
Viime viikolla tehtiin kaikenlaisia kukkapuketteja koulussa ja puukotin itseäni käteen (käsiin) vain kolmesti: kaksi kertaa pienesti mutta sen verran syvästi että sai laittaa kunnon kiristyksen ja kerran kevyemmin mutta tosi hankalaan kohtaan. Huolimatta siitä, että huuhdoin haavat heti kraanan alla, puhdistin ja peitin, ne kaikki tulehtui kipeästi.

Muuten käteen ei ole enää sattunut aamuisinkaan muutamaan viikkoon. Ainoa, milloin se muistuttaa itsestään tuon kirjoittamisen ja veistelyn lisäksi on kun säädän autossa kuskin penkin selkänojaa: se kiekko mitä kierretään on oikean käden puolella ja kun kierrän sitä myötäpäivään, aiheuttaa se liikerata mielettömän kivun käteen ja se kipu jää vähäksi aikaa päälle. Aiemmin siinä ihan pimeni silmissä mutta nykyään ei ole enää ihan niin paha reaktio.

 

Omia kysymyksiäni ilman selkeitä vastauksia:

1. Miksi mun selkään ei sattunut koko toissaviikon aikana mutta alkoi sattua heti kun tulin taas kotiin? Barentsin harjoituksen reissussa ja SM:issä liikuttiin paljon, nukuttiin vähän ja epämukavasti ja istuttiin ahtaasti ja huonoissa asennoissa ja kannettiin reppuja ja nosteltiin raskaahkoja tavaroitakin jonkin verran. Ei sattunut.
Kaksi päivää koulussa ja kotona ja mielettömät selkäkivut taas iltaisin. Ehkä mun pitäisi vaan elää jotenkin silleen, että kirmailisin vuorenrinteitä ylös-alas ja rämpisin metsissä päivät pitkät, enkä nukkuisi kahta yötä peräkkäin samassa paikassa? Eihän tässä ole mitään järkeä??

2. Meillä alkoi tänään pihasuunnittelun kurssi, aihe on todella mielenkiintoinen ja opettajat hyviä, mutta siis teoriatunteja koko syksy eli kysymys kuuluu: Miten ihmeessä mä pysyn hereillä koulussa tämän syksyn?? Tänään jo nukahdin istualleni silleen, että hätkähdin hereille niin voimakkaasti, että pelästyin sitä itse tosi paljon. Noloa. Toisaalta en ehkä ollut ainoa joka nuokkui, koska nuori opettajaparka päästi meidät aikaisemmin pois, kun ei kuulemma kannattanut pitää meitä siellä pitempään, kun ei pysytty hereillä.
Ja siihen liittyen: millä ihmeen välitilatripillä mä olin tänään koulussa kun olin tehnyt tällaisen merkinnän vihkooni:

photo blog6687_zpse3ddfd17.jpg

Muistan, että ajattelin että laitanpa tämän lainausmerkkeihin ja sitten siinä oli ensin ”noteet ja ajattelin, että eihän se tarkoita mitään, joten laitan loppuun vielä h-kirjaimen jotta siinä on kaksi sanaa, joilla on merkitys: no teeth. Oli hyvin tärkeää, että ne oli kirjoitettu yhteen ilman välilyöntiä ja useampaan kertaan. Sitten havahduin pikku hiljaa todellisuuteen sieltä jostain rajamailta. 
Hetken päästä katsoin muistivihkoani ja olin ihan että Vou! Mitä tossa lukee ja miksi?? Koska se on siihen ilmestynyt? Ja sitten oli tuo voimakas muistikuva lainausmerkeistä, h:n lisäämisestä loppuun että tulee kokonaiset sanat ja että pitää olla kirjoitettuna yhteen. Jösses.

Pystyn toki melko helposti uppoamaan mieleeni oikeastaan koska vain ja missä vain niin, että koko muu maailma katoaa hetkeksi pois tietoisesta tietoisuudestani ja ajattelen ja näen mielessäni todella nopeasti monia juttuja ihan muutaman poissaolevan sekunnin aikana, ja tämä poissaolo näyttää ulospäin vain siltä että ns. tuijotan tyhjyyteen ja tietoinen toiminta pysähtyy hetkeksi; mutta siis että nyt toiminta ei pysähtynyt vaan olen oikeasti kirjoittanut jotain – ihme juttu. Täytyy olla joku valveunihomma. Tästähän voi tulla todella mielenkiintoinen syksy!


3. Koska noitten rupikonnien ilmestyminen meidän sadevesikaivoon loppuu? Pari päivää sitten sieltä löytyi 7 kohmeista pikkuruista rupikonnaa ja tänä aamuna taas kolme. Rakentamani sammakkoportaat ovat varmaan toimineet tässä välillä mutta nyt on ollut niin kylmää, että pienet konnanpoikaset on selvästi liian kohmeisia loikkiakseen portaita ylös. Meillähän täytyy olla nyt jo ihan mieletön rupisammakkopopulaatio täällä kun noita on tullut varmaan satakunta ylös tuolta yhdestä reiästä.

photo blog6680_zps96ed8da8.jpg photo blog6682_zps7fa7f016.jpg photo blog6685_zpsf7e83188.jpg photo blog6686_zpsc3efb57a.jpg