photo IMG5013_zps2b8c2901.jpg
Kyllä, minä olen se erilainen.

Vakioporukka kokoontui Helin mökille Kapasaareen Mäntyharjulle viettämään jo perinteistä kesäviikonloppua. Valitettavasti minun ei ollut mahdollista osallistua koko viikonlopuksi, mutta parempi päiväkin kuin ei lainkaan. :-)

Perjantai-iltana saavuttiin, nostettiin maljat ja syötiin ja saunottiin. Minä myös uin. Siis pulahdin veteen laiturin päädystä, totesin veden olevan aivan liian kylmää, käännyin tarkoituksena kiivetä äkkiä takaisin ylös mutta sain todeta voimakkaan virran kuljettaneen minut jo usean metrin päähän laiturista ja niinpä siis pakon sanelemana uin. Kesti monta minuuttia saunassa saada kintut lämpimiksi taas.

Yöllä heräilin moneen kertaa piripirteänä, katsoin kelloa (3:50) ja käänsin kylkeä ja nukahdin taas. Monta kertaa. Kunnes aamulla heräsin klo 8:29 eli minuuttia ennen kellonsoittoa kuten tavallista (ihan sama mihin aikaan kello on laitettu soimaan) ja otin herätyksen pois päältä ennen kuin se alkoikaan. 

Aamupalan jälkeen käytiin yhteislenkillä ja sitten oli hakutreenit. Möllille oli suunnitteilla kolme ukkoa: kaksi ylätuulessa ja yksi tuulen alapuolella. Eka oli kuitenkin jo todella vaikea: hajua tuli jostain kaukaa, tuulen suunta vaihtui nopeasti ja maastonmuodot katkoi hajukiilaa myös. Sitkeästi koira teki töitä toisissa hakutreeneissään, hyöri ja pyöri, ja eteni suoraan aina kun oli jatkuvassa hajuvanassa. Lopulta maalimies löytyi hyvinkin kaukaa. 
Toinen maalimies otettiin kaukana sivusuunnassa hetken aikaa näkyvänä haamuna, joka meni piiloon ja koira joutui etsimään ukon kunnolla. Hirmu monta kertaa jouduttiin hinkkaamaan sitä näkemis-osaa, ennen kuin Mölli oikeasti huomasi yhtään mitään tapahtuvan metsässä. :-D Sitten se kyllä suunnisti oikeaan suuntaan noin summittaisesti ja etsi sieltä maalimiehen. Koska tämä meni hyvin ja eka oli ollut tosi vaikea mutta sekin sujunut hyvin, lopetettiin tähän.
Palloleikit sujuivat maalimiehillä hyvin, ukot vain istui mättähällä ja Mölli tiputti vaihtopallon aina suoraan syliin tai haaroihin. :-)

Tässä vaiheessa minulle iski aivan kauhea vatsakipu, joka veti ihan kaksinkerroin. Sellainen joka tulee 10-14 tuntia sen jälkeen, kun olen syönyt jotain sopimatonta kuten esimerkiksi munkin silloin kun en ole syönyt aikoihin mitään vehnää tai makeaa. Kipu on ihan kauhea ja kestää 1-2 tuntia. Nyt se sitten iski pitkästä aikaa. En osannut suoraan osoittaa, mikä sen aiheutti - epäilyksenä myöhään edellisiltana syödyt sipsit tai ylipäätään hirveä määrä makeita herkkuja (jotka kuitenkin oli gluteenittomia). Ei olekaan pitkään aikaan ollut noin kauheaa vatsakipua. Onneksi pääsin kellahtamaan kippuraan vaakatasoon ja kipu helpotti noin tunnissa.

Sitten vissiin syötiin taas :-P ja ruoan jälkeen jonkun piti saada ihan pieni makea jälkiruokapalanen, minkä seurauksena pöytään kannettiin kaksi pakettia jäätelöä ja marjapiirakka. Sen seurauksena piti sitten hyllyttää kaikki jatkosuunnitelmat siksi aikaa, kun otettiin 20 minuutin lepo. Pistin pitkäkseni kovalle penkille ruokapöydän ääreen ja näin ihan unia, vaikka havahduin monta kertaa jonkun sanoessa jotakin. Ihme juttu, miten pystyn niin nopeasti nukahtamaan ja näkemään unia milloin vain, missä vain, miten epämukavassa asennossa ja millaisella alustalla vain, mutta en sängyssä ja en silloin kun pitäisi.

Iltapäivällä tehtiin kaikenlaista kunkin toiveitten mukaan. Esineruutua ja koirien leikitystä. Möllille toivoin sen ihka ekan jäljen. Kutsun sitä spontaanijäljeksi, eli joku tekee metsään jäljen ja jää sen päähän istumaan ja minä vien koiran metsään alueelle jossa jälki menee ja katson, mitä se tekee. Jos se lähtee jäljestämään, saa mennä omaan tahtiinsa ja minä menen perässä. Jos ei lähde jäljestämään, niin sitten ei. 

Möllillä ei ole tehty jälkitreeniä eikä se siis osaa mitään käskysanaakaan tähän toimintaan, mutta mielestäni aika olisi nyt kypsä kokeilla sillä spontaanijälkeä. Se on osoittanut kiinnostusta jälkiin. Heli oli kiltti ja teki jäljen. Sovittiin, mistä jälki lähtee (hakkuuaukealta) ja missä se kulkee (noin 5 m mutkittelevan tien laidasta metsässä). Heli soitti matkan varrelta, että metsän laidassa menee maassa piikkilanka-aitaa, joten hän kulkee välillä syvemmällä metsässä ja jälki menee kerran piikkilangan ylitse. 

N. 20 minuuttia Helin lähdöstä laitoin Möllille jälkivaljaat ja liinan päälle ja lähdin kulkemaan jäljen aloituspaikkaa kohti. Poikkesimme tieltä metsään hakkuuaukean jälkeen. Seisoin hetken ja odotin, mitä koira tekee, no sehän kierteli siinä ja löysi yhtäkkiä jäljen ja lähti saman tien seuraamaan sitä. Menin perästä. Liina vähän jumitti ja hidasti matkaa, mutta hyvin Mölli meni siitä huolimatta.
Välillä tuli hukka, silloin se veti siksakkia kunnes löysi jäljen uudestaan. Päästin jossain vaiheessa irti liinasta ja pysyttelin perässä seuraamalla liinan pään vilahtelua pöheikköjen läpi. Sai ihan juoksuksi laittaa muutamaan otteeseen, vaikka maasto oli paikoittain hyvinkin haastavaa ryteikköä. :-D

Löydettiin se piikkilangan ylityskohtakin, nimittäin siinä Mölli pysähtyi ihmettelemään jotain ja lopulta se istuutui niin, että sen ahteri oli samaan aikaan kahden piikkilangan päällä. Minä kun en voinut tietää missä se jälki oikein menee, niin en voinut neuvoa enkä lähettää sitä mihinkään suuntaan, vaan piti vaan odotella, että se nousisi ylös ja lähtisi jäljestämään uudestaan. Niin se tekikin ja piikkilankaan jäi karvatupsut. ;-)

Jossain vaiheessa myöhemmin tuli sellainen hukka tai ajatuskatkos, jossa saimme odotella tovin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mölli jäi haistelemaan jotain maassa pitkään ja hartaasti ja oli sitten ihan ulkona siitä, mitä oltiinkaan tekemässä. Koska en voinut tietää, missä se jälki oikeasti menee, en voinut koiraa opastaa tai lähettää minnekään. En voinut sitä muutenkaan käskyttää, koska oltiin ihan ekalla jäljellä eikä käskysanaa ollut käytössä. Hetken päästä Mölli kuitenkin ihan oma-aloitteisesti haki jäljen uudestaan ja jatkoi jäljestystä.

Lopulta saavuimme jäljen päässä tiheässä pöheikössä kyhjöttävän Helin luokse. Heli ja Mölli leikki palloilla hetken, mutta Möllin pääkopassa oli selvästi raksuttanut tosi paljon ja se oli tosi väsynyt, joten jotenkin se tunki itsensä Helin jalkojen väliin kyljelleen makaamaan takapuoli pystyssä ja pallo suussa ja palkkaantui siinä. :-D

Olin todella tyytyväinen Möllin ensimmäiseen jälkeen ja ajattelin jatkaa samalla tavalla. Vieraan henkilön tekemän jälki, jonka tarkkaa kulkua minä en tiedä (joten en voi neuvoa koiraa) ja henkilö jäljen päässä. Pituus 300-500 m on sopiva, siinä ehtii hukata jäljen ja löytää sen ja tulla erilaisia maastonvaihteluja ja kaarteita yms. mistä oppia. Ikää lisää niin vauhtikin hiljenee varmasti.

Saunomisen lomassa käytiin taas pulahtamassa järvessä (yhtä kylmää kuin eilen, +19 °C mittari pohjassa), sitten maisteltiin mahat pinkeiksi banaaniletuista ja ajelimme Satun kanssa iltaa myöten kotiin. Vitsit että väsytti, niin paljon kaikkea kivaa (ja niin vähän unta) oli mahtunut yhteen ainoaan päivään. Möllikin oli varmasti väsynyt, kun oli tavannut paljon uusia kavereita ja kirmannut niitten kanssa järvessä, pihalla ja metsässä moneen otteeseen. Kiitos kaikille seurasta ja ensi kesänä taas uudestaan?

 

photo IMG5002_zps93d83047.jpg
Tuliaiset.


photo IMG5017_zps1842b561.jpg
Mölli esittäytyy.


photo IMG5018_zpsd36838b6.jpg

photo IMG5021_zps2ac67db9.jpg

photo IMG5033_zps65d4139d.jpg

photo IMG5036_zpsf307f433.jpg

photo IMG5037_zps1b036a87.jpg

photo IMG5043_zpsdb35791e.jpg

photo IMG5044_zps386afcc0.jpg

photo IMG5049_zpsfcb30fe9.jpg

photo IMG5053_zps99907c97.jpg

photo IMG1474006343_n_zps7c76db9f.jpg

photo IMG1878403535_n_zpsc4df10ac.jpg

photo IMG5058_zpse7bb1fa9.jpg
Jotkut on tehneet lapsena tällaisia kaulakoruja lumpeista. En minä vaan.