Eilen oli melkoisen tukalat paikat töissä – lämpötila sisällä +35-36 °C. Edellisestä päivästä oppineena otin mukaan 1,5 litraa juotavaa. Siitä meni kaksi kolmannesta mikä oli liian vähän, sillä illalla nukkumaan mennessä ja tänä aamuna herätessä oli kova päänsärky. Aamulla oli myös kroppa fyysisesti ihan väsynyt ennen kuin oli tehnyt yhtikäs mitään.

 

Tänään oli onneksi viileämpää, työskentelytiloissa vain n. +26 °C ja kova ukonilma kävi paikanpäällä myös. Olin aika paljon kassalla tänään töissä ja oli ihan mukavan vaihtelevia asiakkaita. Ylipäätään on yllättävää, miten minä, perusepäsosiaalinen ihminen, välillä ihan viihdyn asiakkaitten kanssa. Toki sillä on yhteys myös siihen, että nykyään jo enimmäkseen tiedän mitä teen enkä ole koko ajan sormi suussa.

 

On ollut myös kiva kokemus osata neuvoa asiakkaita, tässä eräänä päivänä pidin sellaisen esitelmän kurkunviljelystä kasvihuoneessa, että asiakkaalle tuli varmasti informaatioähky ja jos hän muistaa edes 10 % kuulemastaan niin sekin on jo paljon. :-D Mutta asiakas itse kyseli kovasti.

 

Tietyt asiakasryhmät erottuvat helposti yleistettäviksi. Vanhemmat rouvat yleensä tietävät täsmälleen mitä haluavat ja maksavat lähes aina käteisellä. Sitten on miehiä, jotka ovat näitten rouvien mukana kantamassa ja/tai maksamassa ostokset (kortilla). Paras tapaus oli pariskunta, jossa rouva toi kassan nurkalle kaksi kassillista kesäkukkia ja sanoi miehensä tulevan maksamaan ne. Joskus vartin päästä kassalle tuli mies, joka katseli ympäriinsä kunnes äkkäsi kassit, nosti ne tiskille ja ilmoitti maksavansa ne mutta ei tiennyt yhtään mitä kasseissa oli, joten jouduimme purkamaan ja käymään ne läpi.

 

Joskus mies on lähetetty yksinään asialle ja hän tulee kassalle kysymään, onko teillä pelargonioita. Kun lähetän hänet kohteeseen hän kysyy vielä onko siellä lappu, jossa lukee, että nämä on niitä, että hän varmasti tunnistaa oikean eikä vaan vie väärää. Ihan kuin kotona olisi ohjeistettu, että menet nyt sinne kauppaan vaan ja kysyt kassalta, ne kyllä neuvoo sitten. :-D

 

Jotkut asiakkaat ei tiedä yhtään mitä haluavat - yleensä nuoret naiset, jotka ehkä ensimmäistä kertaa ostavat kesäkukkia uuden kodin tai kesämökin pihalle tai sisustavat parveketta ensimmäistä kertaa. He kysyvät suoraan ideoita esim. varjoon tai kovaan paahteeseen tai paikkaan, jota ei hoideta säännöllisesti. 

 

On myös miehiä, jotka tietävät täsmälleen mitä haluavat. He haluavat juuri tiettyä kurkkua tai jättikurpitsaa tai tietyn määrän tiettyä yhdistelmää kesäkukkia tai tietynlaiset miniatyyrikasvit tietynlaiseen lasipulloon tehtävään minimaailmaan.

 

Eräs vanhempi herra osoittautui ilmiömäiseksi pakkaajaksi. Hän osti muistaakseni 19 samettikukkaa, jotka halusi kuljettaa kotiin isossa selkärepussa koska oli liikkeellä polkupyörällä ja kysyi, voisiko pyöräyttää potit sanomalehteen, ettei mullat mene pitkin poikin repussa.

Tämä oli tietenkin ok ja olisin kukat toki hänelle itsekin pakannut, mutta ukko oli niin kätevä käsistään, että sillä aikaa kun minä käytin kassaa hän ikään kuin pikakelauksella yksittäispakkasi kaikki 19 samettikukkaa sanomalehteen ja hyvin matemaattisesti (yhä pikakelauksella) asetteli ne reppuunsa niin, että mahdottomasta tuli mahdollinen ja ne kaikki mahtuivat ja sopivat sinne siististi. Vaikuttava esitys, tuossa hepussa olisi ollut ainesta vaikka opettajaksi meille koulun pakkauskurssille.

 

Eräs vanhempi rouva puolestaan pakkasi ja järjesteli kaikessa rauhassa ostoksensa vetokärryihinsä, mikä edellytti kärryssä jo olevien tavaroitten purkamista ensin. Muina naisina hän nosteli kaksi pulloa kirkasta tiskille. :-D

 

Sitten on ne miehet, jotka eivät tiedä mitä haluavat, paitsi että haluavat apua, jotta keksisivät mitä heidän naisensa haluaa. Tällainen mies saattaa tulla kassalle ja sanoa ihan suoraan, että tule nyt katsomaan minun kanssa noita kukkia tuonne, nyt tarvii apua.

 

Eräs tällainen mies pohti vaimonsa pitävän kovin ruiskaunokeista, mutta koska niitä ei ollut leikkokukkavalikoimassa, hän ehdotti siniseksi värjättyjä kukkia. Yritin nopeasti laittaa itse itseni kyseisen naisen asemaan ja ajattelin, että nainen joka pitää ruiskaunokeista pitäisi niistä todennäköisesti ensisijaisesti siksi, että ne ovat ns. luonnonkukkia, jolloin keinotekoisesti samanväriseksi värjätty erilainen kukka ei välttämättä (tai todellakaan!) ajaisi samaa asiaa ja yritin hienovaraisesti tuoda tämän vaihtoehdon esille. Mies lähti mukanaan iso kimppu luonnollisenvärisiä kukkia. Toivottavasti vaimo ilahtui.

 

Toinen mies halusi ehdotuksia lahjaksi vaimolleen hääpäiväksi. Unohetaan nuo jotka lakastuu hetkessä, hän sanoi ja viittasi leikkokukkakylmiöön. Pitää saada jotain joka kestää. Jotain erilaista.

Ehkä jotain tuollaista (osoittaa isohkoa terassihortensiaa) mutta ei kuitenkaan ihan tuollaista. Kysyin, oliko asiakkaalla piha tai terassi tai parveke jonne laittaa vaikka jokin pensas tms. Kyllä on. Ehdotin ruusupensasta. No nehän onki ihan kivannäköisiä, niitä meillä jo on. Jotain erilaista pitäisi nyt saada. Mietin ja pohdin, mies on ihan neuvoton. Ehdotin pensaskirsikkaa. Mikäs se sellainen on? mies kysyi. Kun kerroin, mies lähti hyvillä mielin taimimyymälän puolelle. Toivottavasti sopiva kirsikka löytyi ja se ilahduttaa pitkään. :-)