Kun pienenä käytiin kerran kesässä Lintsillä, on muistikuvaksi jäänyt sen, että sieltä lähdettiin aina kesken kaiken kivan pois. Koskaan ei saanut tarpeekseen! Toisaalta silloin ei ollut rannekkeita, joilla olisi saanut juosta samat laitteet vaikka kaksikymmentä kertaa läpi.
Olen jo pari vuotta haaveillut reissusta Särkänniemen huvipuistoon sellaisen seuralaisen kanssa, joka oikeasti tulisi laitteisiin kanssani. Olen joskus maininnut asiasta ilmeisesti myös ääneen ystävälleni Satulle, joka yllättäen ja ilokseni keväällä ehdotti reissua Särkänniemeen kesäkuussa ja kertoi miehensä Tuomon tykkäävän kovasti käydä laitteissa. Siinä siis minulle oiva kaveri härveleihin!
Ja kyllä me niissä laitteissa käytiinkin. Kaikista paras oli kauhean kovaa ja monin päin menevä vuoristoratatyyppinen Tornado, jossa kävimme Tuomon kanssa ainakin 5-6 kertaa (menin laskuissa sekaisin, mutta kahdesti jonotimme erikseen ekaan vaunuun ja se vasta oli ihan parasta!). Saimme jotenkin ihmeellisesti puhuttua myös Satun ympäri tulemaan mukaan Tornadoon kerran, jonka jälkeen hän hieman kalpeana valahti istumaan lähimmälle penkille sillä aikaa, kun me menimme vielä uudestaan.
Yritin ehdottaa Satulle Tornadoa vielä myöhemmin uudestaan ja hän myönsi, että kokemus saattaisi toki hieman parantua toisella kerralla mutta varmuudella se ei vieläkään nousisi positiivisen puolelle ja niinpä hän lähti mieluummin yksinään Koiramäen kaupunkiin katsomaan mikropossuja. :-D
Kävimme syömässä Särkänniemen Midhillissä, jota mainostettiin esitteissä kovasti koska se on tunnetun kokin ravintola. Valitettavasti mielikuva paikasta jäi heikoksi: menut oli kuluneet ja likaiset, ei ollut jäitä, ei osaa menun juomista ja kesken kaiken ravintolassa alkoi huutaa jokin laite ja ääntä jatkui minuuttikaupalla ja lopulta päätimme mennä ulos istumaan. Saimme annokset kohtuuajassa ja aloimme syödä, mutta kesken ruokailun tultiinkin laskuttamaan ruoista, koska söimme ulkona (ainoat asiakkaat ko. ruokailualueella). Tilatuista burgereista toinen ei ollut kunnolla lämmin ja molemmat oli syöjien mielestä melkoisen mauttomia. Hinnat ja ranskalaiset sen sijaan olivat hyvinkin suolaiset. Itse söin salaatin, joka oli oikein hyvä joskin varsin hinnakas sekin. Ensi kerralla mennään toiseen paikkaan, jossa kolmanneksella nyt maksetusta saa vatsansa täyteen hyvää ruokaa.
Tuomo oli ihan paras kaveri, koska hän lähti reippaasti mukaan laitteeseen kuin laitteeseen ja osasi myös analysoida kokemuksia. :-D Satu oli toki etukäteen lupaillutkin, että Tuomo on reipas, mutta että olikin sitten tosi reipas!
Särkänniemessä on kaksi suomalaisen satumaailman teemapuistoa: Mauri Kunnaksen ihana Koiramäki ja myöskin todella hyvin onnistunut Angry Birds Land.
Särkänniemestä löytyi myös kerrankin minua miellyttävä peilikuva:
Voittajan on helppo jne. Palloja piti heittää reikiin, jotta delfiinit pomppi kilvan eteenpäin. Peliin hurahtanut Satu epäili, että kyse oli aloittelijan tuurista (kaksi ykkössijaa), mutta kyllä se oli puhdasta matematiikkaa - oikea kaari ja heiton voimakkuus ja oikea odotusaika pallojen heittämisen välillä.
Kiitos erinomaisesta seurasta ja hauskasta päivästä!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.