Kävimme tänään koulun kanssa luokkaretkellä kolmessa eri puutarha-alan liikkeessä Lahdessa – vai olisiko opintoretki parempi termi? Luokkaretki kuitenkin kuulostaa sopivalta koska olihan meillä pakattuna mukaan kaikki luokkaretkelle edellytetyt eväät eli sämpylät, omenat ja pillimehut! :-D

Kuuma päivä alkoi aamuyhdeksältä Kaijansinkon puutarhalla jossain Lahden ja Heinolan välillä. Olipa hieno paikka, todella siistiä, hyvät valikoimat kesäkukkia (hieman yllättäen ei lainkaan perennoja) ja todella ystävällinen henkilökunta. Oli ilo käydä täällä. Mukaan tarttui rosmariini, tomaatti ja muutamia kesäkukkia.

Jatkoimme sitten takaisin Lahden suuntaan ja kaarsimme pian Isomäen puutarhan pihaan. Täällä paikan isäntä itse kertoi mm. ruusujen talvisuojauksesta ja omenapuitten oksien taivuttelusta. Oli kokemusta ja vinkkejä mitä jakaa. Perennavalikoima oli aivan mahtava! Oli kyllä hillittömän kuuma jo tässä vaiheessa, kun seisoimme koko ajan ulkona auringossa. Evästauolle tungimme kaikki puutarhan huvimajaan ja hyvin mahduttiin. Opettaja tosin istui suosiolla ulkona. ;-) Mukaan tarttui aivan mahtavan värinen verenpisara ja keltainen ryhmäruusu Zamyn haudalle.

Viimeinen kohde oli jossain urbaanimman asuinalueen keskellä: SaraGarden. Kaunis puutarha omakotitalon pihalla, josta on kehittynyt pieni puutarhaliike kauniine ruukkuineen ja muine tavaroineen. Oikein viehättävä paikka. Ei tullut tehtyä ostoksia, mutta olisin voinut haluta täältä kyllä vaikka mitä. Onneksi taivas meni pilveen hetkeksi ja kotimatkalla ripsautti muutama pisara vettäkin. Päästiin kotiin todella ajoissa, oli tosi kiva päivä enkä kyllä valita kuumuudesta, en todellakaan, ihanaa, kun ei tarvitse koko ajan palella!

Kotona upotin sormet multaan ja istutin hankinnat. Nyt vaan odotetaan, että kaikki alkaisi kukoistaa eikä kuivuisi kasaan tai palaisi paahteessa.

Keskustelin tänään sellaisen ihmisen kanssa, joka ei oikeastaan tunne minua kunnolla, mutta joka jostain syystä kuitenkin saa minusta esiin ja näkee minusta sellaisen puolen, jota useimmat muut ihmiset eivät koskaan näe ja jota en itse osaa selittää. Aika jännä juttu. 

Joskus kommunikaatio tuntuu todella hankalalta, eikä vaan saa sanaa suusta vaikka pitäisi, tai ajatus pysähtyy ja kaikki mitä piti sanoa, katoaa jonnekin. Ja joskus pitää vaan pakottaa se asia ulos suusta, ihan sama miten vaikealta se tuntuu, koska muuten asiat ei etene.

Jälkeenpäin pohdin, että taisin antaa tuossa keskustelussa sellaisen ”kaikki mulle heti” –vaikutelman. Ja tavallaanhan se onkin totta – minä haluan saada kaiken, enkä halua odottaa ensi vuoteen tai jonnekin vielä pidemmän ajan päähän. Ei pidä jättää tätä päivää elämättä vain odotellakseen ns. parempia aikoja, koska niitä ei välttämättä koskaan tule. Jos on jotain sanottavaa, niin se pitää sanoa nyt, eikä odotella; jos on jotain kysyttävää, niin pitää kysyä nyt eikä jäädä märehtimään; ja jos haluaa tehdä jotain, niin se pitää tehdä nyt, jos mahdollista. Haluamaansa ja myös niitä unelmia pitää tavoitella heti nyt, aktiivisesti. Ei ne muuten ehdi toteutua ikinä.

Maanantain pakkauskokeesta tuli arvosana H2 ja vaikutelma oli kuulemma keskeneräinen. Todellako? :-D Arvoin tosi pitkään, jatkanko sitä pakkausta monimutkaisemmaksi mutta päädyin jättämään tosi simppeliksi. Tällä kertaa less ei ollut more, vaan sanoisin jopa, että The most oli the best. Asia selvä. Perfektionisti minussa nirpisteli nokkaansa häviävän pienen hetken ja nöyrtyi sitten kohtaloonsa.

Maanantai-illan Kissin konsertti oli hyvä ja oikein mielenkiintoinen. Tietenkin myös tietyllä tavalla varsin koominen, kun kuuskymppiset ukot vetää lavalla kumipuvuissa ja maalit naamassa. Kokonaisuutena kuitenkin viihdyttävä ja voisin mennä Kissin keikalle uudestaankin. Biisit oli enimmäkseen niitä vanhoja tuttuja mutta joitain omia suosikkejani jäin kaipaamaan. Melkein jo ehdin henkäistä, että onneksi sitä kamalaa I was made for loving you:ta ei tullut, mutta tuli se sittenkin lopussa. :-/

Perjantaina pääseekin Kivenlahtirockiin kuolaamaan David Coverdalea. Täytyy sanoa, että siinä on mies joka vielä kypsässä iässä hallitsee kadehdittavan monenlaiset kropan taivutukset etu- ja takanojaan sekä monenlaisiin ääriasentoihin tasapainon pettämättä ja tykkää kireistä housuista – ja omasta kropastaan varmaan enemmän kuin kukaan koskaan ja myös näyttää sen. Tosi kova kihnuttamaan ja hinkkaamaan itseään. Mut ei se mitään, mä kuolaan sen perää(n) silti. :-P

Uuuuh David. Mainittakoon, että Coverdalen katselemisen lisäksi minä siis myös kuuntelen tosi mielelläni Whitesnakea.

Ja siitä puheen ollen, jos joku haluaa treffata perjantaina päivällä joko Porvoon suunnalla tai Espoossa, niin mulla on melkein koko päivä vapaata. Anyone? Ja toivottavasti nähdään mahdollisimman monen tutun kanssa Kivenlahtirockissa.

 

Luokkaretkellä. :-D
 

Hienot värit palleroverenpisarassa. Fuchsia jotakin - ensi viikolla pitäisi osata tunnistaa tentissä tämä ja 87 muuta kesäkukkaa ja tietää kaikkien tieteelliset nimet. En ole vielä aloittanut lukemista. Perinteitä kunnioittaen kerätään ensin kunnon paineet ja stressi ja opetellaan sit päivää ennen :-D
 
Tämä kukka tuoksuu niin hyvälle! Mutta nimi katosi päästä!
 
Keijunmekko. Tämäkin on meidän tenttilistalla ja en yhtään tiedä lattaria.
 


Amppelimansikoita tulee päivittäin, avomaalla on vasta kukkia.
 
Ruohosipulin kukinta on nyt parhaimmillaan.


Päivän ylin lämpötila varjossa.