Tänään olisi ollut ainoa aamu pitkään aikaan kuitata univelkoja pois. Yöllä myöhään nukkumaan mennessä väsytti mielettömän paljon. Ja sitten heräsin kello 7.15 siihen, että kättä (sitä rikki mennyttä peukaloa) jomotti ja kirveli niin paljon, etten pystynyt enää nukkumaan. Se on ollut kipeä joka aamu kipsin poiston jälkeen, mutta nyt tuli ennätys. Siihen on myös noussut takaisin se outo patti, joka oli kadonnut kolmen viikon kipsin käytön jälkeen. Aika turhauttavaa.

 

Ei muuta kuin ylös ja ulos ja vähän puutarhahommia ja naapurikaupunkiin kokeeseen katsomaan kavereitten suorituksia, kun kerran olin niin varhain hereillä sunnuntaiaamuna. Kokeessa tuli esimakua siitä, kuinka hankalaa tuomarina toimiminen voi olla. Eteen voi tulla monenlaisia haasteita ja jos et itse näe joka tilannetta ja tapahtumaa, on vaikeaa toimia ns. oikein. Mikä edes silloin on 'oikein'?

 

Etiikka, moraali, velvollisuus ja osallistuvan koirakon etu: on monta asiaa, jotka vaikuttavat tuomarin toimintaan. Ei tule olemaan helppoa. Se, että joku on sinun kaverisi, pitää unohtaa heti alkuunsa.

 

Tärkeää on myös, että hyvällä koirakolla on mahdollisuus onnistua kokeessa. Kokeen on oltava mahdollinen ja reilu koiralle ja ohjaajalle. Tällä kertaa minun mielestäni ei ollut ihan näin. Rata sinänsä oli ihan hyvin suunniteltu, mutta tuulen suunta oli tainnut jäädä huomioimatta - ja sitähän ei voi etukäteen tietää, se pitää tarkistaa paikan päällä tapahtumahetkellä, ja tarvittaessa muuttaa etukäteissuunnitelmia sen mukaan. Nollakoiran käyttö on ensiarvoisen tärkeää. 

 

Oli todella mukavaa olla vain katsojana kokeessa, etenkin kun sää oli ihan mahtava - tosin koirille liian pian liian kuuma - mutta harmitti hyvien ja silti epäonnistuneitten suoritusten takia.

 

photo IMG3389_zps02b1fad7.jpg
Virpin kanssa näköalapaikalla, Satu ja Jippo koeteltavana.

 

Iltapäivällä istutin ensimmäiset parsan juurakot ulos. Ehkä jo parin vuoden kuluttua saan herkutella oman maan parsalla. Jos ne nyt lähtee kasvuun – oli ihan elinvoimaisen oloisia juurakoita kyllä. Ei ole hätäisen hommaa kuitenkaan tuo parsan viljely.

 

Päärynäpuu on myös hankittu ja istutettu. Vartoin jänisten syömiin kääpiöomenapuun runkoihin uudet varret pari viikkoa sitten, mutta niissä ei vielä ole elonmerkkejä, saas nähdä miten kävi. Oli ainakin tosi sottaista hommaa. Pensasmustikat odottavat vielä istuttamista, paikka olisi jo valittuna mutta oikeanlainen multa ja alusta puuttuu vielä.

 

Ihanan lämmin päivä. Otin läppärin mukaan pihalle ja laitoin lätkämatsin tulemaan ja istuin aurinkoon ja suljin silmät.